Tervetuloa apteekin verkkopalveluun

Tervetuloa Hirvensalon apteekin verkkokauppaan. Voit tilata verkkokaupasta itsehoitolääkkeitä, eläinlääkkeitä, kosmetiikkaa, perusvoiteita, sidetarpeita, vitamiineja ja lisäravinteita eli löydät verkosta kaikki vastaavat tuotteet kuin apteekistamme. Kylmätuotteita ei voi toistaiseksi tilata verkkokaupastamme. Tavarat toimitetaan postipakettina kotiin, haluamaasi kesäosoitteeseen, SmartPOST -automaattin tai Matkahuollon Lähellä-toimipisteisiin. Ne voi myös noutaa apteekista. Tervetuloa ostoksille!

Erityispalvelut: Terveyskontrolli, inhalaatiohoidon tarkistus, lääkehoidon kokonaisarviointi, koneellinen annosjakelu, lääkkeenoton muistutuspalvelu, kehonkoostumusmittaus
Palvelukielet: suomi, ruotsi, englanti
Palveluhenkilöt: Astmayhdyshenkilö, sydänyhdyshenkilö, diabetesyhdyshenkilö, savuttomuus yhdyshenkilö

Yhteystiedot

Katso kaikki yhteystiedot

Hirvensalon apteekki
Pitkäpellonkatu 2
20900 Turku

Aukioloajat
ma-pe 9-20
la 9-17
su suljettu



Puhelin
(02) 284 4666
(02) 284 4669 (fax)

Sähköposti
info@hirvensalonapteekki.fi

Kotisivut
www.hirvensalonapteekki.fi/


eAPTEEKKI – Suomen Apteekkariliittoon kuuluvien apteekkien verkkopalvelut
www.eapteekki.fi



Ajankohtaista

Terve hirvensalo 6.8.2015

TERVE HIRVENSALO!

Hirvensalon Apteekin Terveyspisteessä sinut ottaa vastaa sairaanhoitajamme Hanna-Mari.

Voit mittauttaa helposti ja nopeasti verenpaineen, kokonaiskolesteroliarvot, pitkäaikaisen verensokerin, hemoglobiinin tai CRP:n ilman erillistä lähetettä. Myös pienet hoitotoimenpiteet onnistuvat omassa lähiapteekissa tai kotikäynnillä Turussa.

Sydämellisesti tervetuloa.

Varaa aika numerosta 02 2844 660 tai tule ilman ajanvarausta.

Palveluksessasi ma, ke ja pe 9-16. Ti ja to 11-19.

HINNASTO

Verenpaine                                       15€

Kolesteroli (KOL, LDL ,HDL, trigy)   35€

Pitkäaikainen verensokeri                30€

CRP                                                 25€

Hemoglobiini                                    20€

Rokotukset                                       15€ + rokotuksen hinta.

Tikkien poisto                                   25€

Haavanhoito                                     25€      

Korvahuuhtelu                                  25€                   




Älä anna ihon palaa auringossa 16.7.2015

Ihonhoito | 01.06.2015

Älä anna ihon palaa auringossa

Auringosta voi ja kannattaa nauttia, kunhan huolehtii riittävästä suojauksesta. Yleisin virhe on käyttää aurinkovoidetta liian vähän ja harvakseltaan.

Kun ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Atte Kivisaari oli pikkupoika 1970-luvulla, hänen isoäitinsä järjesti lapsenlapsille kilpailun. Se joka ruskettuisi eniten, saisi palkinnoksi suklaalevyn.

– Onneksi asenteet ovat vähän muuttuneet noista ajoista. Mutta kulttuurinen ilmapiiri auringonoton ympärillä on edelleen liian myönteinen. Rusketusta palvotaan kauneusihanteena, eikä auringon vaaroja ymmärretä riittävästi, Kivisaari pahoittelee.

Ihotautilääkäri näkee työssään auringon pimeän puolen. Liiallinen auringolle altistuminen lisää merkittävästi erilaisten ihosyöpien riskiä.

Hän haluaa välttää vaaroilla pelottelua, mutta peräänkuuluttaa järkevää aurinkokäyttäytymistä.

– Aurinko vapauttaa mielihyvähormoneja ja tuntuu hyvältä. Mutta sen, kuten nautintoaineiden kohdalla, tarvitaan kohtuukäyttöä. Tällöin huolehditaan aurinkovaatetuksesta – eli peitetään iho. Vaatteiden ulkopuolelle jäävä iho suojataan riittävän voimakkailla aurinkosuojavoiteilla.

Lisäksi on hyvä tiedostaa, että auringon UV-indeksi ja polttava vaikutus on suurimmillaan keskipäivällä ja alkuiltapäivällä.

Voiteita enemmän ja useammin

Suomalaisten yleisin virhe on, että aurinko-suojavoiteita käytetään liian harvoin ja liian vähän.

– Aurinkosuojavoiteita pitäisi käyttää aina kesällä ulos lähdettäessä ja myös pilvisenä päivänä. Jotta voide ehtii imeytyä kunnolla, sitä on annosteltava vartti tai puoli tuntia ennen ulos lähtöä.

Kivisaaren mukaan oikea määrä voidetta on 2–3 kertaa se määrä, mitä useimmat ovat tottuneet laittamaan.

– Aurinkosuojavoidetta on myös lisättävä parin kolmen tunnin välein, mikäli auringossa oleilu jatkuu – ja aina uimisen jälkeen.

Ihotautilääkäri muistuttaa, että jokainen paljaaksi jäävä kohta kannattaa voidella. Tämä koskee myös korvia, korvantauksia ja huulia.

Tarpeen ovat myös aurinkolasit. Ne auttavat häikäisyyn ja suojaavat lisäksi silmäluomia ja silmänpohjia auringolta.

Mikäli ihotyyppi on herkästi palava, aurinkosuojavoiteen suojakertoimen olisi hyvä olla vähintään 30, mieluummin 50.

Lapset tarvitsevat erityistä suojaa

Koska jokainen palamiskerta jää niin sanottuun ihon muistiin ja kasvattaa ihosyöpäriskiä, erityisen tärkeää on huolehtia lasten aurinkosuojauksesta.

Vanhemmilla on vastuu lastensa terveydestä, ja tämä pätee myös aurinko-suojaukseen.

– Pienten, alle kaksivuotiaiden lasten aurinkosuojaus tehdään pääasiallisesti vaatetuksen avulla, eikä alle 2-vuotiasta lasta ole syytä viedä suoraan auringonpaisteeseen kello 10–16. Saatavana on myös erityisiä UV-suojatekstiilejä, jotka estävät tehokkaasti auringonsäteiden tunkeutumisen vaatteiden läpi, Kivisaari kertoo.

Kuumalla ja aurinkoisella säällä täytyy muistaa kuitenkin lämpöhalvauksen riski, ja riittävästä juomisesta on huolehdittava. Leikki- ja oleskelupaikat on syytä hakea varjon puolelta.

– Aurinkosuojavoiteita kannattaa alle 2-vuotiailla käyttää vain poikkeustapauksissa, eli jos jostain syystä lapsen on ”pakko” olla auringossa. Silloin on syytä käyttää lapsille suunniteltuja tuotteita, Kivisaari sanoo.

Alle 6-vuotiaille lapsille suositellaan ensisijaisesti heille suunnattuja aurinkosuojavoiteita, mutta myös tässä ikäryhmässä pyritään iho suojaamaan pääosin vaatetuksella sekä välttämällä turhaa auringossa oleilua kello 11–15.

– Lasten kohdalla korostuu se, että voiteita on lisättävä ulkoilun pitkittyessä. Niitä on lisättävä esimerkiksi aina uimisen jälkeen. Myös lapsen silmät on hyvä suojata aurinkolaseilla, Kivisaari korostaa.

Vesileikkijään kohdistuu niin auringon suora paiste kuin heijastus veden pinnasta. On hyvä muistaa, että auringon säteet ulottuvat myös veden alle.

Palaminen ei ole ainoa paha

Kivisaari huomauttaa, että auringonottoon liittyy monia harhakäsityksiä. On esimerkiksi väärin ajatella, että vain palaminen on haitallista.

– Aurinko aiheuttaa ihon DNA:ssa pysyviä muutoksia jo ennen kuin iho pääsee palamaan. Aurinko myös vanhentaa ihoa. Elimistö pyrkii korjaamaan muutoksia, mutta se, kuinka hyvin se onnistuu, on rajallista ja yksilöllistä.

Harhaluuloihin kuuluu myös, että ruskettuminen suojaisi ihoa riittävästi auringon haitallisilta vaikutuksilta.

Apteekista sopiva aurinkotuote

Apteekkari Petri Kröger Joroisten apteekista muistuttaa, että apteekeista löytyy laaja valikoima erilaisille ihotyypeille tarkoitettuja, testattuja ja turvallisia ainesosia sisältäviä aurinko-suojavoiteita.

Perinteisten voiteiden lisäksi apteekeissa on myynnissä esimerkiksi aurinkosuojaa tarjoavia suihkeita, puikkoja ja huulivoiteita. Suihke voi olla kätevä, kun aurinkosuojaa laitetaan esimerkiksi päänahkaan – tai lapselle, joka ei oikein malta pysyä uimarannalla paikallaan. Saatavana on myös esimerkiksi hajusteettomia ja kasvojen värivirheitä tasaavia aurinkosuojavoiteita.

Aurinkosuojavoiteet jaotellaan perinteisesti kemiallisiin ja fysikaalisiin voiteisiin. Kemiallisissa voiteissa tuotteen molekyylirakenne muuttaa auringon säteilyn iholla lämmöksi. Fysikaalisissa voiteissa titaani- ja sinkkidioksidi heijastavat osan auringon säteistä pois.

Pelkästään fysikaaliseen vaikutukseen perustuvia voiteita on vähän: yleistymässä ovat erilaiset yhdistelmävoiteet, joissa on sekä kemiallista että fysikaalista vaikutusta.

– Kannattaa varmistaa, että voiteessa on suoja sekä UVB-säteilyä että syvemmälle ihoon menevää UVA-säteilyä varten, Kröger vinkkaa.

Jos vahinko kuitenkin sattuu

Mikäli iho pääsee kuitenkin lievästi palamaan, niin sitä kannattaa viilentää aluksi vaikkapa kylmillä hauteilla.

– Tämän jälkeen iholle kannattaa levittää hydrokortisonia ja sitten vielä kosteusvoidetta tai after sun -voidetta. Kosteuttava ja viilentävä -after sun -voide tekee iholle aina hyvää pidemmän auringolle altistumisen jälkeen, Kröger kertoo.

Palamistapauksissa myös tulehduskipulääke lievittää oireita. Punaihoisen kannattaa myös juoda riittävästi ja huolehtia nestetasapainosta.

– Vakavammissa palovammoissa on syytä kääntyä lääkärin puoleen.

Lääkkeillä ja auringolla voi olla yhteisvaikutuksia

Eräät lääkeaineet herkistävät auringon polttavalle vaikutukselle. Tällainen vaikutus on muun muassa tietyillä antibiooteilla, nesteenpoistolääkkeillä sekä paikallisesti käytettävillä kipugeeleillä.

– Apteekissa kerrotaan, jos lääkkeellä on yhteisvaikutusta auringon kanssa. Silloin suojautumiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota, Kröger muistuttaa.

Vaan miten käy auringon vaikutuksesta elimistössä syntyvän D-vitamiinin, kun isolta keltaiselta suojaudutaan oikein huolellisesti?

– Käytännössä riittävä määrä D-vitamiinia syntyy jo hyvin pienen aurinkoaltistuksen jälkeen, noin kymmenessä minuutissa, jos käsivarret ovat peittämättä. Mutta terveellisempi vaihtoehto on suojata iho kunnolla ja nauttia D-vitamiinit purkista, Petri Kröger linjaa.

Lisää tietoa

Haittaa ja hyötyä

Auringon säteily voi sekä aiheuttaa sairauksia ja iho-ongelmia että helpottaa niitä.

  • Aurinkoihottumaa syntyy, kun auringolle altistuneisiin kohtiin iholla tulee kutiavaa ihottumaa. Kun ihoa suojaa ja altistaa pikku hiljaa auringolle, ihottuma yleensä katoaa.
  • Vitiligo-pigmenttihäiriöt ovat ihoalueita, joissa on vain vähän pigmenttiä. Näiden alueiden suojaus on erityisen tärkeää, sillä ne palavat tavallista helpommin.
  • Maksaläiskät ovat vaaraton kosmeettinen ongelma. Ne ovat tummia pigmenttiläiskiä iholla. Mikäli henkilöllä on taipumusta maksaläiskiin, auringonvalo edistää niiden syntymistä. Suojautuminen auringolta vähentää maksaläiskien esiintymistä.
  • Melanooma ja muut ihosyövät, kuten okasolusyöpä ja tyvisolusyöpä ovat auringonoton vakavin riski. Valtaosa melanoomista ilmaantuu iholle uutena tummana ihomuutoksena, luomena tai iholla aiemmin olleen luomen muutoksena tai oireiluna. Okasolusyövän esiaste on aurinkokeratoosi, kasvolla esiintyvät punaiset karkeat läiskät, joita hoitamalla voidaan estää varsinaisen syövän synty. Tyvisolusyövän pinnalliset muodot muistuttavat ihottumia, mutta ne eivät parane kortisonihoidolla. Tämän lisäksi esiintyy myös kasvainmaisempia tyvisolusyöpiä.
  • Atooppinen iho hyötyy auringosta. Vaikutus perustuu siihen, että auringon UVB-säteily paksuntaa orvaskettä ja lisää veden haihtumista edistävien keramidien tuotantoa ja UV-säteily estää ihon bakteerien toimintaa.
  • Psoriasiksen oireet lievenevät usein auringossa.

Teksti Matti Välimäki, kuvat iStockphoto

Asiantuntijana ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Atte Kivisaari, Lääkäriasema Eloni ja apteekkari Petri Kröger, Joroisten apteekki

Julkaistu Terveydeksi! 2/2015




Lääkkeet matkan aikana 24.5.2014

Lääkkeet matkan aikana

Matkailijan terveysopas

12.9.2013

Sami Paaskoski ja Katariina Kainulainen

Matkailijan tulee huolehtia siitä, että säännöllisesti käytettäviä lääkkeitä on riittävästi mukana, varmuuden vuoksi vähintään kahden viikon lääkkeet yli matkan tarpeen. Kaikki lääkkeet kannattaa kuljettaa käsimatkatavaroissa alkuperäispakkauksissa. Koska lääkevalmisteiden kauppanimet vaihtelevat maittain, on hyvä tietää lääkkeiden nimien lisäksi niiden vaikuttavien aineiden nimet. Matkoille kannattaa ottaa mukaan lääkereseptien lisäksi englanninkielinen lääkärin allekirjoittama lista käytetyistä lääkkeistä. Diabeetikon on hyvä kuljettaa mukana todistusta neulojen tarpeesta . Selvitys tarvitaan lääkkeiden ja hoitovälineiden saamiseksi mukaan lentokoneen matkustamoon ja siitä voi olla hyötyä epäselvissä tilanteissa sellaisissa maissa, joissa kyseiset lääkeaineet eivät ole tuttuja tullivirkailijoille. Reseptien kopiot on hyvä jättää kotiväelle ja/tai skannata omaan nettisähköpostiin.

Ennen lähtöä kannattaa varmistaa oman lentoyhtiön, Finnairin (www.finnair.fi) tai ilmailuviranomaisen (www.trafi.fi) verkkosivuilta voimassa olevat käsimatkatavaroita koskevat rajoitukset.

Lääkkeiden maahantuontiin liittyen useilla mailla on rajoituksia, joista on hyvä ottaa selvää etukäteen. Lisätietoja rajoituksista on mahdollista saada esim. kohdemaan suurlähetystöstä tai matkatoimistosta.

Matkalle lähtijän kannattaa koota ensiapulaukkunsa sisältö henkilökohtaisten tarpeidensa mukaan (ks. taulukko «Matkailijan ensiapulaukun sisältö. »1).

Taulukko 1. Matkailijan ensiapulaukun sisältö.
Allergiaan Antihistamiini, vaikeista oireista kärsiville EpiPen (adrenaliini) -annosruisku
Hampaan lohjettua Cavit, väliaikainen paikkamateriaali
Hyönteisten pistoihin 1-prosenttinen kortisonivoide ja antihistamiini (auttavat kutinaan)
Iho-ongelmiin Aurinkosuoja- ja kosteusvoide sekä mieto kortisonivoide (ei pahoin rikkoutuneelle tai märkivälle iholle)
Herpes (yskänrokko) -voide, sienivoide erityisesti tropiikissa
Matkapahoinvointilääke
Myrkytysten ensiapuun Lääkehiiltä (vain myrkytysten ensiapuun, koska estää muiden lääkkeiden imeytymisen)
Nuhaan ja tukkoisuuteen Limakalvoja supistavia nenätippoja varsinkin ennen lentoa
Pintanaarmuihin, haavoihin ja nyrjähdyksiin Haavanpuhdistusainetta tai -pyyhkeitä, sidetaitoksia tai -harsoa, laastaria, rakkolaastareita sekä pinsetit ja sakset
Ripuliin ja ummetukseen Ripulilääkettä (loperamidi, vain aikuisten kuumeettomaan turistiripuliin)
Äkilliseen ripuliin valmista liuosta tai ripulijuomajauhetta
Ummetuslääkettä, jos taipumus ummetukseen
Särky- ja kuumelääke sekä kuumemittari Tropiikissa kuumelääkkeenä vain parasetamoli
Särkylääkkeenä esim. ibuprofeeni, ketoprofeeni tai parasetamoli, lapsille parasetamoli
Voimakkaan auringon ja tuulen aiheuttamaan silmien kuivuuteen tai ärtyisyyteen Kostuttavia silmätippoja
Yleisen hygienian hoitoon Käsien desinfiointiainetta, kosteuspyyhkeitä, kondomeja, tamponeja ja terveyssiteitä

Pitkäaikaista ulkomailla oloa varten on hyvä neuvotella lääkärin kanssa mahdollisista varmuuden vuoksi mukaan otettavista lääkkeistä, jos niiden saatavuus kohdemaassa on epävarmaa. Saatetaan tarvita esimerkiksi mikrobilääkkeitä virtsatieinfektioihin, lasten korvatulehduksiin, muihin mahdollisiin hengitystieinfektioihin ja kuumeisiin ripulitauteihin sekä allergialääkkeitä. Lääkkeen mukanaolo ei kuitenkaan takaa mahdollisen epäillyn infektion oikeaa hoitoa, vaan matkailijan pitää ensisijaisesti aina hakeutua lääkäriin. Jos lääkäripalveluja ei ole saatavilla, tulee matkailijalla olla yksityiskohtaiset ohjeet, miten ja milloin lääkkeitä käytetään ja mitä epävarmuustekijöitä näin aloitettuun hoitoon liittyy. Myös omat neulat ja ruiskut on hyvä ottaa mukaan maihin, joiden terveydenhuollon hygienian tasosta ei ole varmuutta. Pitkäksi ajaksi alkeellisiin oloihin menijöille myydään valmista ensiapupakkausta. Pakkaus sisältää mm. nesteen- ja verensiirtolaitteen neuloineen, haavan ompeluvälineet, neuloja ja ruiskuja.

Erityisesti nestemäisten ja puolikiinteiden lääkevalmisteiden säilyttämiseen on kiinnitettävä huomiota, sillä hyvin kuumat tai kylmät olot vaikuttavat lääkkeiden säilymiseen. Tabletit, kapselit ja muut kiinteät lääkevalmisteet ovat herkkiä erityisesti kosteuden vaikutukselle.

Lääkehoito ulkomailla ja lääkeväärennökset

Joissakin matkakohteissa lääkkeet ovat halvempia kuin Suomessa, eikä lainsäädäntö aina edes edellytä reseptiä lääkkeen hankkimiseksi. Lisäksi matkakohteissa voi olla myynnissä lääkeväärennöksiä, jotka voivat tuottaa ikäviä yllätyksiä. Niiltä vältytään hankkimalla lääkkeet ennen matkaa kotimaan apteekista. Tällöin niiden turvallisuus, teho ja laatu on valvonnalla varmistettu. Lääkkeet tulisi säilyttää tallelokerossa tai muussa turvallisessa paikassa.

Lääkeväärennöksiä raportoidaan jatkuvasti kaikkialta maailmasta. Kehittyneissä maissa (mm. EU-jäsenvaltiot, Australia, Kanada, Japani, Uusi-Seelanti ja Yhdysvallat) lääkeväärennökset ovat harvinaisia, mutta kehitysmaissa jopa 10–30 % markkinoilla olevista lääkkeistä voi olla väärennettyjä.

Ulkomailla tulee hakeutua aina asianmukaisen lääkärin luo, jos tarvitsee lääkehoitoa. Suomalainen lääkeresepti on virallinen asiakirja ainoastaan Suomessa ja osin Pohjoismaissa. Ulkomaiselta lääkäriltä on hyvä pyytää kirjallinen todistus lääkärin määräämästä tai käyttämästä lääkkeestä. Lääkkeet on hyvä ostaa aina apteekista ja pyrkiä varmistumaan, että saadut lääkkeet ovat alkuperäisiä.

Lääkkeen käyttäjä ei voi tunnistaa lääkeväärennöstä pakkauksen tai lääkkeen ulkonäön perusteella. Lääkkeen alhainen hinta ja myyntipaikka ovat paras tapa tunnistaa lääkeväärennös. Kun lääkkeitä hankitaan ulkomailta, tulee varmistua siitä, että toimittajalla on ostomaassa oikeus lääkkeiden vähittäisjakeluun. Kansaneläkelaitokselta saa ohjeita ulkomailta hankittuihin lääkkeisiin liittyvistä korvauksista.

Huumaavien ja psykotrooppista ainetta sisältävien lääkkeiden kuljettaminen

Yksityishenkilön tulee osoittaa mukanaan kuljettamiensa huumaavien tai psykotrooppista ainetta sisältävien lääkkeiden tarpeellisuus matkustaessaan Schengen-alueella (www.tulli.fi). Schengen-maiden vaatimukset todistusta edellyttävistä lääkevalmisteista vaihtelevat. Parhaiten matkustaja saa tietoja kohdemaan rajoituksista kyseisen maan edustustosta tai lähetystöstä. Apteekit voivat antaa todistuksen, mutta vain Suomessa vakituisesti asuvalle henkilölle.

Todistus annetaan Suomessa myyntiluvan saaneista lääkkeistä, jotka kuuluvat Fimean (Lääkealan turvallisuus ja kehittämiskeskus) vahvistamaan luetteloon PKV-lääkevalmisteista (pääasiallisesti keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet) sekä huumausaineita ja psykotrooppisia aineita sisältävistä lääkevalmisteista.

Todistusta hakiessaan henkilöllä on oltava mukanaan lääkepakkaus, lääkettä koskeva lääkemääräys ja matkustusasiakirja, tavallisesti passi tai henkilökortti.

Paluu Suomeen

Lääkkeiden maahantuontimäärissä on rajoituksia. Ennen paluuta Suomeen tulee tarkistaa lääkkeiden maahantuontiin liittyvät säädökset. Paras tieto lääkkeiden maahantuonnista löytyy Fimean verkkosivuilta (www.fimea.fi).

Lääkevalmisteiden henkilökohtaisen tuonnin perusedellytyksinä on, että

  • lääkevalmisteella on myyntilupa hankintavaltiossa (lääkevalmiste on laillisesti saatavilla)
  • lääkevalmiste on hankittu toimittajalta, jolla on ostomaassa oikeus lääkkeiden vähittäisjakeluun
  • henkilö pystyy tarvittaessa osoittamaan, että lääkevalmiste on tarkoitettu omaan käyttöön (reseptilääkkeestä reseptillä tai lääkärintodistuksella).

Matkustajan mukanaan tuomien lääkkeiden määrään liittyy rajoituksia. Rajoitukset riippuvat siitä, onko kyseessä suomalaisen luokittelun mukaan itsehoitovalmiste, reseptilääke, huumausaineeksi luokiteltava lääke vai eläinlääke. Rajoituksiin vaikuttaa myös se, mistä maasta tuonti tapahtuu.

Euroopan talousalueeseen (ETA) kuuluvasta valtiosta yksityishenkilö voi tuoda mukanaan henkilökohtaiseen käyttöönsä enintään vuoden käyttöä vastaavan määrän ja talousalueen ulkopuolisesta valtiosta enintään kolmen kuukauden käyttöä vastaavan määrän lääkevalmisteita.

Yksityishenkilö saa tuoda huumausaineeksi luokiteltavaa lääkevalmistetta henkilökohtaiseen käyttöönsä Schengen-valtiosta korkeintaan 30 vuorokauden käyttöä vastaavan määrän. Huumausaineeksi luokiteltavan lääkevalmisteen tuonti Schengen-valtiosta edellyttää lisäksi, että henkilö voi tarvittaessa esittää ns. Schengen-todistuksen kyseisen lääkkeen tuontiin.

Muusta valtiosta yksityishenkilö saa tuoda huumausaineeksi luokiteltavaa lääkevalmistetta henkilökohtaiseen käyttöönsä korkeintaan 14 vuorokauden käyttöä vastaavan määrän.

Artikkelin tunnus: mat00010 (001.005)

© 2014 Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos




Lymen Borrelioosi 24.5.2014

Lymen borrelioosi

Matkailijan terveysopas

17.5.2013

Jarmo Oksi

Lymen borrelioosi on Borrelia-bakteerin aiheuttama monimuotoinen ja monivaiheinen infektiotauti, jota esiintyy maailmanlaajuisesti. Eniten sitä esiintyy Yhdysvaltojen koillis- ja itäosissa, Keski- ja Itä-Euroopassa, Etelä-Ruotsissa sekä Ahvenanmaalla. Näiden lisäksi tautia ja sitä levittäviä puutiaista esiintyy Suomessa Oulu–Kajaani-linjan eteläpuolella, entisen Neuvostoliiton alueella ja Aasiassa. Afrikasta, Australiasta ja Etelä-Amerikasta on kuvattu vain muutamia yksittäisiä tautitapauksia. Taudin tärkein levittäjä on puutiainen (Ixodes ricinus). Kaikkialla missä on puutiaisia, voi olla borrelioosiakin.

Varma Lymen borrelioosin merkki on muutaman päivän kuluttua puutiaisen piston jälkeen puremakohdan ympärille syntyvä rengasmaisesti leviävä, punoittava ihottuma. Tämä oire jää toisinaan ilmaantumatta, ja oireina ovat päänsärky ja muut säryt, kuume sekä väsymys. Jos havaitsee itsessään tällaisen laajenevan ihopunoituksen tai edellä kuvattuja muita oireita muutaman viikon kuluessa puremasta, on hakeuduttava lääkäriin. Tauti hoidetaan mikrobilääkkeillä.

Jos matkan aikana liikutaan aluskasvillisuuden seassa, kannattaa paikallisilta asukkailta tiedustella, onko alueella puutiaisia. Päivittäinen koko kehon punkkisyyni on paras keino välttyä tartunnalta. Tarkastusta tehtäessä tulee muistaa, että puutiaisten nymfimuodot ovat 1–2 mm:n kokoisia. Sukat ja housujen lahkeet pitää tarkastaa ja puistella tai harjata heti kävelyn jälkeen. Hyönteiskarkotteista ja pitkävartisista jalkineista saattaa myös olla apua. Puutiainen tulee irrottaa iholta varovasti mahdollisimman pian. Parhaiten irrotus onnistuu käyttämällä pinsettejä tai apteekista saatavia punkinpoimijoita. Borrelia tarttuu puutiaisesta vasta kun se on ollut kiinni ihossa useita tunteja. Borreliainfektiota vastaan ei toistaiseksi ole olemassa rokotetta.

Artikkelin tunnus: mat00206 (016.004)

© 2014 Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos




Terveydeksi-lehden uutisia

Tyydyttyneitä rasvoja suosivat todellakin ovat suuremmassa sydäntautivaarassa

24.11.2016 – Riskit kuitenkin pienenevät, kun tyydyttyneitä rasvoja korvaa terveellisimmillä rasvoilla ja mm. täysjyväviljalla. Lue koko artikkeli

24.11.2016

Tyydyttyneitä rasvoja paljon syövät sairastuvat sepelvaltimotautiin selvästi muita todennäköisemmin, tuore tutkimus vahvistaa.

Harvardin yliopiston tutkijoiden havainnot ovat erittäin vakuuttavia ja perustuvat pitkään ja huolellisesti kerättyyn aineistoon, joka kattaa 73 000 naisen ja 43 000 miehen terveystiedot. Tutkimuksessa tarkasteltiin neljän keskeisen tyydyttyneen rasvan vaikutuksia yhdessä ja erikseen 24–28 vuoden seurannassa.

Tulosten perusteella eniten tyydyttyneitä rasvoja syövät sairastuivat sepelvaltimotautiin selvästi todennäköisemmin kuin vähiten niitä syövät. Tämä yhteys koski kaikkia tarkasteltua neljää rasvahappoa eli lauriinihappoa, myristiinihappoa, palmitiinihappoa ja steariinihappoa.

Osallistujat saivat tyydyttyneistä rasvoista keskimäärin 9–11 prosenttia päivittäisestä energiantarpeestaan, mutta vaihtamalla tästä vain yhden prosenttiyksikön verran monityydyttymättömiin rasvoihin, täysjyvätuotteisiin tai kasviproteiineihin, sepelvaltimotaudin riski pieneni 6–8 prosenttia. Suurin muutos havaittiin, kun vähennys painottui palmitiinihappoon.

Tulokset ovat painava lisätodiste tyydyttyneitä rasvoja paljon sisältävän ruokavaltion epäterveellisyydestä, mutta moni asia on silti edelleen selvittämättä. On muun muassa epäselvää johtuvatko tulokset siitä, että tyydyttyneet rasvat ovat epäterveellisiä, vai siitä, että monityydyttymättömät rasvat ja kuidut ovat terveellisiä.

Oli mekanismi lopulta mikä tahansa nykytiedon valossa sydänriskit pienenevät, kun tyydyttyneiden rasvojen määrää vähentää ja tilalle ottaa terveellisiä kasvi- tai kalarasvoja ja täysjyväviljoja.

Tutkimus julkaistiin British Medical Journalissa.

UUTISPALVELU DUODECIM

Artikkeli terveydeksi.fi-sivustolla

Nälkäpäivä-keräyksellä rahoitettua kriisiapua tarvitaan kotimaassakin

16.11.2016 – Mitä jos menettäisit hetkessä kaiken omaisuutesi, henkilöllisyyspapereista lähtien. Lue koko artikkeli

16.11.2016

Vaikka henkilövahingoilta vältyttäisiinkin, kodin tuhoutuminen tulipalossa on henkisesti raskasta. Lisäksi se aiheuttaa lukuisia käytännön ongelmia.

Suomen Punainen Risti auttoi viime vuonna kotimaassa uhreja yli sadassa tulipalossa. Katastrofirahaston tuella kotinsa menettäneille taataan ensimmäisten päivien ajaksi tarvittaessa hätämajoitus, vaatteita ja muita välttämättömiä tavaroita sekä neuvontaa ja keskusteluapua.

– Järkyttyneenä ei välttämättä tule ensimmäisenä mieleen, mitä kaikkia käytännön asioita täytyy hoitaa. Moni on kiittänyt siitä, että joku on neuvomassa ja auttamassa järjestelyissä, Punaisen Ristin kotimaan avun vapaaehtoinen Virpi Laine kertoo.

Laine on auttanut 11 vuoden aikana kotinsa menettäneitä yli kymmenessä tulipalossa.

– Yhdestä kerrostalopalosta jäi mieleen pieni tyttö, jonka lempipehmolelu oli jäänyt palaneeseen asuntoon. Löysimme hänelle vastaavan näköisen uuden lelun, ja kun hän sai sen syliinsä, maailma näytti pelastuvan.

Lue lisää SPR:n Nälkäpäivä-keräyksestä osoitteessa nalkapaiva.fi.

JENNI JUNTUNEN

Artikkeli terveydeksi.fi-sivustolla

Osaatko auttaa diabeetikkoa sairauskohtauksessa?

14.11.2016 – On hengenvaarallinen harhaluulo, että diabeetikko tarvitsisi sairauskohtauksessa insuliinia. Älä koskaan pistä diabeetikkoon insuliinia. Lue koko artikkeli

14.11.2016

Yleisin diabeetikon sairauskohtaus johtuu liian alhaisesta verensokerista, hypoglykemiasta. Insuliini laskee verensokeria eikä se siksi ole diabeetikon ensiapu. Liian suuri insuliiniannos voi aiheuttaa aivovaurion tai kuoleman.

Hypoglykemiassa diabeetikko tarvitsee sokeria. Mikä tahansa sokeripitoinen syötävä tai juotava käy ensiavuksi. Esimerkiksi sokerilliset juomat, karamellit, hedelmät ja hunaja ovat toimivia ensiapuja. Voit tarjota esimerkiksi jotakin seuraavista annoksista:

  • 4–8 palaa sokeria tai rypälesokeria (Siripiri, Dexal)
  • lasillinen (1–2 desilitraa) täysmehua tai sokerillista virvoitusjuomaa
  • keskikokoinen hedelmä
  • purkki tai puikko jäätelöä
  • ruokalusikallinen hunajaa, 1–2 ruokalusikallista rusinoita
  • muuta nopeasti syötävää sokeripitoista.

Elleivät oireet helpotu noin 10 minuutissa, on otettava toinen annos.

Jos verensokeri laskee edelleen, diabeetikko voi menettää tajuntansa. Tajunnan menetykseen voi liittyä kouristuksia. Tajuttoman suuhun ei pidä laittaa mitään. Tarkista, että tajuttoman hengitys kulkee vapaasti, käännä kylkiasentoon ja soita 112.

Tajuttoman henkilön auttaminen on aina tärkeää. Et voi koskaan olla varma, että tajuttomuus ei johdu sairauskohtauksesta. Myös päihtyneellä tajuttomalla voi olla sairauskohtaus ja hän voi olla hengenvaarassa.

Hypoglykemian tunnistamisesta kampanjoiminen on osa Maailman diabetespäivää, jota vietetään joka vuosi 14. marraskuuta. Suomessa Maailman diabetespäivää on vietetty ensimmäisestä kerrasta, vuodesta 1991 lähtien.

Maailman diabetespäivää vietetään yli 400 paikassa ympäri Suomen. Monien diabetesyhdistysten ja diabeteksen hoitopaikkojen lisäksi yli 300 apteekkia osallistuu Maailman diabetespäivän viettoon.

TIINA KUOSA

Tiedätkö, mikä on diabeetikon hypoglykemia? Osaatko auttaa? >

Artikkeli terveydeksi.fi-sivustolla

Siirry lehden sivuille